Nyt iski ihan yllättäin  hirviä into tehdä torkkupeitto sellasista virkatuista isoäidin neliöistä. Hui, mistähän se iski... Sen pittäis olla varmaan puuvillaa ja siinä täytyis olla sinistä. Onneks ei ole sellasia lankoja, ainakaan muistaakseni. Enkä mie etes osaa kunnolla virkata, se kukka tuolla ihan ekan postauksen pipassa oli ihka ensimmäinen onnistunut virkkuutyö ikinä (versio n.98). Onneks on nyt luvattu hellekeliäkin niin ei pysty lähtemään kauppoihin lankoja haalimaan. Tämä ihminen kun ei vapaaehtoisesti lähde kaupungille/ihmisten ilmoille tälläisillä keleillä vaan kömpii jääkaappiin jäähylle :D

Se virkkaus on ollu aina se heikoin lenkki miun käsityötaidoissani. Ala-asteen käsityö-tunnilla yritin epätoivoissani väkertää onnetonta patalappua, neliö ois pitäny tulla mutta se oli aina kolmio. Toiset virkkaili hienoja nirkkopitsejä (vai oliko se norkko) pyyhkeiden reunoihin ja opettaja antoi lopulta miulle vapautuksen koko virkkaustouhusta. Oli muka langan tuhlausta yrittää opettaa miuta virkkaamaan... mutta nyt siirryn sänkyhyn unelmoimaan tulevasta (ikuisuusprojekti) peitostani.