Tämmöisten kanssa sitä on viime aikoina iltoja vietetty kun nukkumassa olisi pitänyt olla. Karin Fossumin Mustat sekunnit oli kirja joka tuntui heti ensi riveiltä siltä että "Heeei, miehän oon jo lukenu tämän kerran jos toisenkin", vaikka siis en ollutkaan lukenut mutta alkaako nää dekkarit pikkuhiljaa muistuttamaan toisiaan kun niitä on vuosikausia lukenut... vai loppuuko kirjottajilta ideat ja niitä sitten kierrätetään. Tässä opuksessa juttuna on kadonnut pikkutyttö. Ja tuo keskimmäinen kirjanen, Maria Guzeninan Unelmatehdas, joopa joo... kirjahan se... ostin kun eurolla Anttilasta sai (muut 2 on kirjastosta). Kortelaisen Annan Naisen tie oli tosi mukava ajankuva 1900-luvun alun nais-immeisten elämästä ja etenkin niiden jotka eivät halunneet sopeutua siihen perinteisen naisen muottiin. Tykkäsin kovasti kuten myös Kortelaisen Virginiestä ja siitä tavaratalo-kirjasta. Hysteria odotuttaa vielä ittiään hyllyssä...